'Tervetuloa, kaunokainen', Mestari sanoi tyynellä äänellä, 'karamellini', tämä lisäsi, vähän vaimeammin. Naisen kavaljeeria tämä tervehti kätellen ja lämpimästi hymyillen. Nainen ja kavaljeeri jatkoivat sisään saliin. Yltäkylläisesti sisustettua juhlasalia soinnuttivat koreat stukkoreliefit, patsaat sekä katosta riippuvat kynttiläkruunut. Seinille oli ripustettu alkuperäisiä renessanssimaalauksia. Huoneen toisessa päässä istui kolme soittajaa. Kontrabasson, viulun ja bandoneónin vaimea sävel levisi sieltä muualle saliin. Tangoa. Keskellä juhlasalia seisoi suuri ja pitkä pöytä, joka notkui juhla-antimien painosta. Sen ympärillä parveili smokkipukuisia miehiä ja leninkeihin pukeutuneita naisia. Taustalla univormupukuiset tarjoilijat seisoivat suorassa rivissä. Nainen käänsi päätään ja loi olkansa yli varovaisen katseen kohti Mestaria; hän halusi vielä kerran nähdä tämän. Mestarin hehku, tämän huulten kosketus poskea vasten ja tästä huokunut jännite kumisivat vielä naisen kehossa. Minkälainen hienostojuhla oikein on kyseessä? Miten naisen käy? Lue myös Salakatselija ja Peukalokyyti.